Tänään 16.12.2018 nimipäiviä viettää: Auli, Aulikki, Aada, Ada ja Adele onnea!

Johtamistyyli

Kirjoittanut Linus Torvalds.

Tämä lyhyt kirjoitus kuvaa suositeltavaa (tai kuviteltua, riippuen keneltä kysyt) linux-kernelin johtamistyyliä. Tarkoituksena on seurata OhjelmointiTyyli-kirjoituksen jalanjäljissä ja tavoitteena on välttyä tulevaisuudessa vastaamasta (*) samoihin tai samantapaisiin kysymyksiin uudelleen ja uudelleen.

Johtamistyyli on hyvin henkilökohtainen asia ja paljon vaikeammin määriteltävissä kuin yksinkertaiset koodin tyylisäännöt, joten tällä kirjoituksella ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, tai sitten on. Koko juttu alkoikin aika kieli poskessa, mutta se ei tarkoita ettei se voisi olla tottakin. Sinä päätät.

Ainiin. Kun puhumme nyt "kernelin johtajista", kyse on pelkästään teknisistä tiiminvetäjistä, eikä kenestäkään joka johtaa jotain niinkuin yrityksissä on johtajia. Jos tehtäviisi kuuluu hankintojen hyväksyminen tai tiedät jotain tiimisi budjetista, niin melko varmasti et ole tällainen kernelin johtaja. Siinä tapauksessa nämä ohjeet eivät liity sinuun, tai voivathan ne liittyäkin.

Heti kärkeen suosittelen, että käyt ostamassa kirjan "Menestyvän ihmisen 7 elämäntapaa". ÄLÄ lue sitä vaan polta se. Se on hieno symbolinen ele.

(*) Tämä kirjoitus ei niinkään vastaa itse kysymykseen, vaan tarkoituksena on tehdä selväksi se valitettava tosiseikka, että meillä ei ole harmainta aavistusta, mitä kysymykseen tulisi vastata.

Oli miten oli, aloitetaan:

Luku 1: Päätöksenteko

Yleisesti uskotaan, että johtaja tekee päätöksiä ja että päätöksenteko on tärkeää. Ja mitä isompi ja vaikeampi päätös, sitä isompi johtaja tarvitaan sen tekemiseen. Tämä on sekä syvällistä että ilmeistä, mutta ei kylläkään ole totta.

Koko jutun juoni on välttää päätösten tekemistä. Erityisesti, jos joku pyytää sinua valitsemaan "vaihtoehdon (a) tai (b), sinun pitää nyt sanoa miten jatketaan", olet liemessä. Kyllähän johtamiesi ihmisten tulisi tuntea yksityiskohdat sinua paremmin, joten jos he pyytävät sinulta neuvoa tekniseen päätökseen, olet kusessa. Ei sinulla ole mitään pätevyyttä tehdä päätöstä joka kuuluu heille.

(Seuraus: jos johtamasi ihmiset eivät tunne yksityiskohtia sinua paremmin, olet myös kusessa, tosin aivan eri syystä. Nimittäin silloin olet selvästikin väärässä työssä, ja heidän tulisi johtaa sinua.)

Eli pelin henki on välttää päätösten, ainakin isojen ja vaikeiden päätösten tekemistä. Pienten päätösten tekeminen, joilla ei ole mitään merkitystä, on ok ja saa sinut näyttämään siltä, että hallitset johtajanhommasi. Joten kernelin johtajan tulee pyrkiä tekemään isoista ja vaikeista päätöksistä pieniä ja merkityksettömiä, joista kukaan ei välitä.

On hyvä huomata, että olennainen tunnusmerkki ison ja pienen päätöksen välillä on se, voiko tehtyä päätöstä myöhemmin korjata. Mikä tahansa päätös voidaan muuttaa pieneksi päätökseksi varmistamalla, että jos olet väärässä (ja tulet olemaan väärässä), pystyt myöhemmin vielä perumaan päätöksen ja korjaamaan virheesi ja sen seuraukset. Mikä parasta, pääset näyttämään johtajan kykyjäsi kaksinverroin tekemällä kaksi päätöstä – väärän ja oikean.

Ja ihmiset pitävät sellaista johtajuutena (niin hölmöä kuin se onkin).

Niinpä isojen päätösten välttäminen kiteytyykin siihen, ettei pidä tehdä päätöksiä, joita ei voi myöhemmin perua. Älä anna ajaa itseäsi nurkkaan. Nurkkaan ahdistettu rotta voi olla vaarallinen – nurkkaan ajettu johtaja on vain säälittävä.

Ja nythän on niin, että koska kukaan ei ole niin tyhmä, että antaisi kernel-johtajalle mitään sen suurempaa taloudellista valtaa, useimmat päätökset on aika helppo perua. Koska sinulla ei ole mahdollisuutta tuhlata mielettömiä summia rahaa, joita sinulla ei olisi mahdollisuutta maksaa takaisin, niin ainoa päätös mitä sinun tarvitsee perua on tekninen päätös, ja niiden peruminen on hyvin helppoa: ilmoitat vain kaikille, että olit epäpätevä älykääpiö, sanot että olet pahoillasi, ja deletoit kaiken minkä parissa alaisesi ovat työskennelleet viime vuoden. Osoittautuu, että tekemäsi päätös ei ollutkaan kovin iso päätös, koska sen peruminen oli näin helppoa.

Joillain on kuitenkin ongelmia tämän lähestymistavan kanssa, kahdesta syystä:

– On yllättävän vaikeaa myöntää, että olet idiootti. Haluamme yleensä ylläpitää itsestämme ulospäin kaunista kuvaa, ja siksi on usein kovin vaikeaa tunnustaa julkisesti olleensa idiootti.

– Alamaisille insinööreillesi voi myös olla vaikeaa kuulla, että koko heidän viimeisen vuoden työnsä on ollut hukkaan heitettyä. Joten vaikka itse työ oli helposti peruttavissa pelkästään deletoimalla tiedostot, saatatkin peruuttamattomasti menettää kyseisen insinöörin luottamuksen. Ja muistathan: "peruuttamattomasti" oli juuri se sana mitä yritimme välttää, ja näin päätöksestäsi tulikin kuitenkin iso päätös.

Onneksi molemmat ongelmat ovat vältettävissä jos vain myönnät heti kättelyssä, ettei sinulla ole harmainta aavistusta ja ilmoitat etukäteen, että päätöksesi ei ole vielä lopullinen ja saattaa olla kaikin puolin huono idea. Pidätä aina oikeus muuttaa mieltäsi ja tee tämä hyvin selväksi kaikille. On paljon helpompi myöntää olevansa tyhmä, kun et ole vielä oikeastaan tehnyt mitään tyhmää.

Niinpä, kun päätös tosiaan osoittautuu tyhmäksi, ihmiset vain pyörittelevät silmiään ja sanovat "Oho. Se teki sen taas."

Tämä ennaltaehkäisevä epäpätevyyden myöntäminen saattaa myös saada ne, jotka oikeasti tekevätkin jotain myös miettimään kannattaako kyseistä asiaa tehdä vaiko eikö. Sillä jos he eivät ole varmoja idean loistavuudesta, sinun ei missään tapauksessa pidä rohkaista heitä lupaamalla, että heidän työnsä tullaan hyväksymään kerneliin. On hyvä heidänkin miettiä kahdesti ennenkuin lähtevät tekemään mitään suurempaa projektia.

Muista: heidän pitääkin tietää yksityiskohdista enemmän kuin sinun, ja yleensä he jo kuvittelevat tietävänsä kaiken. Joten parasta mitä johtaja voi tehdä, ei suinkaan ole itseluottamuksen ruokkiminen, vaan pikemminkin sopiva annos kriittistä ajattelua.

Ainiin. Toinen hyvä tapa välttää päätöksiä on näyttää säälittävältä ja kysyä "eikö me voida kokeilla molempia?" Usko minua, se toimii tosi hyvin. Jos ei ole heti selvää kumpi vaihtoehto on parempi, he kyllä aikanaan huomaavat sen itsekin. Voi käydä niinkin, että molemmat tiimit turhautuvat ongelmiinsa ja luovuttavat.

Edellinen saattaa kuulostaa epäonnistumiselta, mutta yleensä se on merkki siitä, että molemmissa projekteissa oli jotain vikaa, ja syy miksi he eivät osanneet päättää oli se, että molemmat olivat väärässä. Ja sinä olet sankari ja vältit taas hienosti yhden päätöksen, joka olisi voinut mennä mönkään.

Luku 2: Ihmiset

Useimmat ihmiset ovat idiootteja, ja johtajana joudut elämään sen kanssa, ja mikä on ehkäpä vielä pahempaa, he joutuvat elämään sinun kanssa.

Osoittautuukin, että teknisten virheiden peruminen on helppoa, mutta luonnevian korjaaminen on paljon vaikeampaa. Sen kanssa on vain opittava elämään – myös sinun.

Joten kun valmistaudut kernelin johtajan tehtävään, on parempi ettet turhaan polttele siltoja etkä pommita viattomia alkuasukkaita, etkä myöskään suututa liian montaa ohjelmoijaa. Osoittautuu nimittäin, että ihmisten suututtaminen on suhteellisen helppoa, ja heidän lepyttäminen kovin vaikeaa. Siksi "suututtaminen" selvästikin kuuluu kategoriaan "peruuttamaton" ja on siten ensimmäisen luvun kiellon alaisuuteen kuuluva asia.

Nämä pari sääntöä on helppo muistaa: (1) älä kutsu ketään molopääksi (ainakaan julkisesti) (2) opettele pyytämään anteeksi silloin kun unohdat säännön (1)

Säännön #1 ongelma on, että sen rikkominen on tosi helppoa, koska on miljoona eri tapaa sanoa "senkin molopää" (*), joskus et edes huomaa sanovasi niin, ja lähes aina olet täysin vakuuttunut olevasi oikeassa.

Ja mitä vakuuttuneempi olet omasta kannastasi (ja jos totta puhutaan, niin voisit kutsua melkein ketä tahansa molopääksi ja olisitkin täysin oikeassa), sitä vaikeampi on myöhemmin pyytää anteeksi.

Tähän ongelmaan on oikeastaan vain kaksi ratkaisua:

– opi pyytämään anteeksi todella hyvin

– opi osoittamaan "kiintymystäsi" tasapuolisesti kaikille, niin että kukaan ei koe olevansa silmätikkunasi. Ja jos olet tarpeeksi luova, he saattavat jopa ottaa sen huumorilla.

Huomaa, että ylenpalttinen kohteliaisuuksien viljely ei ole toimiva ratkaisu. Kukaan ei luota henkilöön, joka selvästikään ei ole rehellinen.

(*) Paul Simon teki laulun "Fifty Ways to Lose Your Lover" (Viisikymmentä tapaa menettää rakkaasi), koska valitettavasti "A Million Ways to Tell a Developer He Is a D*ckhead" (Miljoona tapaa kertoa ohjelmoijalle että hän on molopää) ei soinnu yhtä hyvin. Mutta uskon että hän harkitsi sitäkin.

Luku 3: Ihmiset II – Hyvät

On siis osoittautunut, että useimmat ihmiset ovat idiootteja, ja valitettavasti siitä seuraa, että sinäkin olet yksi heistä, ja vaikka voit lohduttautua sillä, että varmasti olet keskimääräistä fiksumpi (sillä kukaan ei koskaan kuvittele olevansa keskitason alapuolella), meidän on kuitenkin myönnettävä, ettemme ole terävimmästä päästä, ja että löytyy ihmisiä jotka ovat vähemmän idiootteja kuin itse olet.

Joillekin fiksut ihmiset ovat ongelma. Toiset käyttävät heitä edukseen.

Kernelin johtajana sinun tulee kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Nuoleskele heitä kaikin tavoin, sillä he tekevät työstäsi helpompaa. Erityisesti, he pystyvät tekemään päätöksiä puolestasi, ja siitähän alunperinkin oli kysymys.

Joten jos törmäät johonkuhun itseäsi fiksumpaan, peesaa heti niin paljon kuin pystyt. Johtajantehtävistäsi tulee yksinkertaisia, sanot vain "Kuulostaa hyvältä – saat vapaat kädet" tai "Kuulostaa hyvältä, mutta entä X?". Varsinkin jälkimmäinen vaihtoehto on hyvä, sillä joko voit käyttää sitä oppiaksesi jotain uutta aiheesta "X" tai sitten pääset olemaan erityisen kova johtaja tuomalla esiin asian, jota sinua fiksumpi tyyppi ei ollut tullut ajatelleeksi. Molemmissa tapauksissa voitat.

On syytä olla varuillaan ja muistaa, että lahjakkuus jollain alueella ei välttämättä seuraa muille aloille. Joten saatat ohjata ihmisiä tiettyyn suuntaan, mutta hei, he saattavat olla hyviä siinä mitä he tekevät ja surkeita kaikessa muussa. Onneksi kuitenkin ihmisillä on sellainen luonnollinen ominaisuus, ikäänkuin painovoima, että he yleensä palaavat takaisin niiden asioiden pariin, missä he ovat hyviä, joten kun ohjailet heitä uusille urille, et ole onneksi tekemässä mitään peruuttamatonta, kunhan et vain työnnä liian kovaa.

Luku 4: Syyllinen

Asiat menevät pieleen, ja silloin tarvitaan syyllistä. Se olet sinä.

Syyllisyyden myöntäminen ei oikeastaan ole kovin vaikeaa, erityisesti kun ihmiset yleensä ymmärtävät, ettei se ollut yksin sinun vikasi. Mistä pääsemmekin tärkeään puheenaiheeseen: Erityisen hyvä tapa myöntää syyllisyytensä, on tehdä se jonkun toisen puolesta. Se saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi ihmiseksi, hän taas on hyvillään kun häntä ei syytetä, ja tyyppi joka menetti koko 36GB pornohakemistonsa sinun töppäilyjesi takia joutuu kyräillen myöntämään, että ainakin olet rehti kaveri kun tunnustit reilusti syyllisyytesi.

Tee sitten kahden kesken selväksi ohjelmoijalle, joka oikeasti töppäsi (jos pystyt hänet löytämään), että hän töppäsi. Ei niinkään siksi, että hän oppisi virheistään, vaan jotta hän tietää olevansa palveluksen velkaa. Ja mikä vielä tärkeämpää, hän on todennäköisesti juuri oikea henkilö korjaamaan vian. Koska – niin juuri – sinä se et ainakaan ole.

Luku 5: Mitä tulee välttää

Ihmiset suuttuvat jos heitä kutsuu "molopääksi", mutta vielä enemmän he suuttuvat, jos sen tekee täysin vakavalla naamalla ja kiihkomielisen julistavaan sävyyn. Ensimmäistä voi vielä pyytää anteeksi, mutta jälkimmäisessä tapauksessa ei sellaista mahdollisuutta yleensä saa, sillä kukaan ei enää kuuntele sinua.

Koska jokainen kuvittelee olevansa muita parempi, meitä todella ärsyttää se, kun joku toinen kuvittelee olevansa jotain. Vaikka kuinka olisit moraalisempi ja intellektuellimpi kuin kaikki me muut, ei ole järkevää erityisemmin korostaa sitä, paitsi tietenkin jos todella haluat ärsyttää muita (*).

Vastaavasti ei kannata olla liian kohtelias tai vähäeleinen. Kohteliaisuudesta tulee helposti liioiteltua, niin että ongelmat eivät pääse esiin, ja olethan kuullut sanonnan, "Internetissä ei vähäeleisiä ihmisiä näy eikä kuulu". On paras käyttää kovaa ja tylppää esinettä, kun taot asiasi ihmisten kalloon, muuten et voi luottaa, että kukaan tajuaa mitä yrität sanoa.

Annos huumoria yleensä auttaa sekä suorasukaisuuteen että moralismiin. Liioittelu aina naurettavuuteen asti voi olla hyvä keino tehdä kantansa selväksi, ilman että siitä tulee vastapuolen kannalta noloa, sillä kaikki luulevat, että sinä vain pelleilet. Se on siis hyvä tapa murtaa sen suojamuurin läpi, millä jokainen suojaa itseään kritiikiltä.

(*) Vinkki: sellaiset internetin keskustelupalstat, joilla ei ole mitään tekemistä työsi kanssa, ovat hyvä paikka purkaa turhautumistasi muihin ihmisiin. Kirjoita oikean törkeän luokkaavia viestejä kunnon röhönaurulla höystettynä, silloin kun tarvitset sisäistä puhdistumista. Kunhan et likaa omaa pesää.

Luku 6: Miksi juuri minä?

Johtajana siis enimmäkseen joudut ottamaan syyt niskoillesi toisten töppäilyista ja tekemään kaikille harvinaisen selväksi kuinka lahjaton olet, ja on tietenkin järkevää kysyä, että mitä järkeä siinä sitten on?

Ensinnäkin. Vaikket välttämättä saa – tai saatat saadakin, mistä minä tiedän – joukkioittain teinityttöjä (tai poikia, emme me tuomitse ketään ja/tai emme ole sovinisteja) kirkumaan pukuhuoneesi ovelle, tulet kuitenkin kokemaan valtavan henkilökohtaisen saavutuksen tunteen siitä, että olet "johtaja". Älä välitä siitä, että todellisuudessa johtajuutesi on sitä, että teet kaikkesi, että ylipäätään pysyisit muiden perässä ja painat hiki hatussa vain jottet jäisi muista jälkeen. Kaikki kuitenkin pitävät sinua johtajanaan.

Se on loistotyö, jos sinusta on siihen.